Järviruokokasvuston tavallisin konsertoija on ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) (kuva). Sen säksättävä laulu kaikaa kesäyössä joka puolella. Niitä pesii muutamia satoja pareja ruovikkomeressä.
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) muistuttaa laulultaan ruokokerttusta, mutta laulu on jankuttavampaa yksitoikkoista raksutusta.
Ruovikon kerttusten kuningas on rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus). Sen laulu on kirskahtelevaa kireiden äänten ja raksutusten voimakasta kitkutusta. Rastaskerttuset ovat kuuluvia, mutta niitä on Vanhankaupunginlahdella vain alle kymmenen laulavaa yksilöä. Pornaistenniemen lampare on yksi reviireistä.
Rastas- ja rytikerttunen asettuivat pesimään Suomeen vasta 1930-luvulla, ja ensimmäisenä juuri Vanhankaupunginlahdelle. Ne ovat sidoksissa järeään ruokokasvustoon, joita Suomeen on tullut lisää vesien rehevöitymisen myötä.
Virossa isot ruovikot ovat todennäköisesti olleet tutumpia kuin Suomessa. Vironkielessä monen ruovikoissa pesivän linnun nimessä on mukana ruoko (roog, genetiivi roo): ruskosuohaukka (roo-loorkull), viiksitimali (roohabekas), luhtakana (rooruik), pajusirkku (rootsiitsitaja). Ruoko-, viita-, luhta-, ryti- ja rastaskerttunen ovat kõrkja-roolind, aed-roolind, soo-roolind, tiigi-roolind ja rästas-roolind.
Rastaskerttunen, kuva Tomi Muukkonen.
Rytikerttunen, kuva Tomi Muukkonen.