Se etsii ravinnokseen kaarnan rakosista hämähäkkejä ja hyönteisiä. Puukiipijän huomaa sen sirisevistä äänistä, joista kuuluvin on painokas sarja srii-srii-srii. Kevättalvella kuuluu sen kirkas lyhyt laulusäe, joka muistuttaa soinniltaan sinitiaista ja hieman pajulintua: tii-tii-tii-tititititititi-tii-tii-tyit.
Puukiipijä pesii myrskyssä haljenneisiin kantoihin ja usein kuolleen puun irtautuneen kuoren ja rungon välissä. Ettei pesä valuisi alas, sen alimmaisena tukena on aina kerros karheita kuusenoksia. Helsingissä puukiipijä pesii kaikilla metsäalueilla, joissa on vanhaa puustoa, kuolleita puita ja tuulenkaatoja.
Puukiipijä, kuva Jussi Helimäki.