Vallisaaren ja Kuninkaansaaren ennätyksellinen lajimäärä kertoo ihmisen ja luonnon rinnakkaiselosta. Jotkut lajit ovat hyötyneet ihmisen avoimina pitämistä valleista ja kedoista, toiset maata kalkitsevasta laastista.
Ukonpalko, harmio ja lentokyvytön okakärsäkäslaji (Trachyphloeus scabriculus) ovat esimerkkejä lajeista, jotka ovat saapuneet saareen venäläisten sotilaiden mukana. Venäläistä perua ovat myös komeat istutetut lehmuskujanteet, joiden tarkoitus oli tuoda äiti-Venäjä paikalle.
Runsas kasvilajisto, tuhat perhoslajia ja monet lepakkolajit kertovat saaren erinomaisista elinoloista. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että kävijät ymmärtävät luonnon ainutlaatuisuuden ja malttavat pysyä rakennetuilla reiteillä.
Vallisaari on vertaansa vailla näköalakohteena; sieltä näkee niin merelle, viereiseen Suomenlinnaan kuin koko Helsingin yli. Kulttuuriperinnön luonnonhoitoon ovat osallistuneet sadat talkoolaiset vuosien varrella Metsähallituksen apuna.“Tuntuu, kuin lähtisi pidemmällekin saaristoseikkailulle.”
Kirsi, 44 v.
