Koko Lauttasaaren voi kiertää rantaa myöten polkuja pitkin. Aava meri aukeaa näyttävimmin Lauttasaaren eteläkärjestä. Pohjoisrannan näkymä on Seurasaarenselän sisäsaaristoon.

Lauttasaaressa on kaksi uimarantaa: lännessä Kasinonrantanakin tunnettu Lauttasaaren uimaranta Hevosenkenkälahdessa ja eteläkärjen Itälahdessa Veijarivuoden uimaranta. Lauttasaaren silta on tunnettu silakanonkimispaikka.

“Larun rantateillä voi kurkottaa ulkomerelle. Ja sinne pääsee metrolla!”

Juhana, 52 v.

Vattuniemen eli eteläkärjen edustalla on kaksi pikkuluotoa, joista toiselle pääsee kävellen. Läheiseen saareen, Sisä-Hattuun, joutuu kahlaamaan, sillä maayhteys on avoinna vain silloin, kun meriveden korkeus on 30 senttimetriä alle keskikorkeuden.

Sisä-Hattu on suosittu paikka taimenen uisteluun ja lintujen tarkkailuun. Merimetso, tukkasotka ja telkkä ovat tyypillisiä alueen lintuja. Heinä-elokuussa Sisä-Hatun rantaniittyjä värittää punakukkainen pikkusappi; tosin pilvisenä päivänä ja iltaisin kukat ovat kiinni. Luotojen kalliopainanteissa kasvaa suola-arhoa ja kookasta rantavehnää. Rantojen puina on merituulen tuivertamia tervaleppiä ja vanhoja mäntyjä.

Lauttasaaren eteläisin kärki otettiin sotilaskäyttöön Krimin sodan aikaan. Venäläissotilaiden muinaisen läsnäolon voi päätellä paikan epävirallisesta nimestä, Ryssänkärki, ja paikalla nykyisin kasvavista kasvilajeista. Harmio ja ukonpalko ovat tulokaslajeja, joiden siemenet ovat kulkeutuneet Venäjän aroilta tuodun hevosten rehuviljan ja sotilaiden leipäviljan mukana.

Myllykallio on kalliometsäinen alue, jolta löytyy myös muinaista Litorinameren rantaa. Myllykallion laella sijaitsevasta lintutornista on hyvät näkymät merelle joka suuntaan.