Sinitiaisen (Cyanistes caeruleus) tunnusomainen sininen päälaki vilahtaa lintulaudalla, minkä perusteella sen erottaa muista tiaisista. Nimensä mukaisesti sinistä väriä sillä on eri puolilla höyhenystä, mutta erityisen kirkkaasti päälaella.
Sinitiainen suosii lehtipuuvaltaisia metsiä, mutta viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, kuten kaupungeissa, pihoissa ja maaseudulla. Pesimäpaikakseen sinitiainen tarvitsee kolon. Tähän sopii erityisen hyvin tikkojen kovertamat kolot ja ne ovatkin lajin yleisimpiä pesimäpaikkoja Suomessa. Tikankolojen lisäksi laji pesii mielellään myös sopivan pieniaukkoisessa linnunpöntössä ja joskus kelpuuttaa myös erilaisiin ihmisrakennelmiin, kuten valotolppiin, jääneet kolot.
Sinitiainen on viime vuosikymmeninä runsastunut voimakkaasti Suomessa. Ennen vain Etelä-Suomessa esiintynyt laji pesii nykyään pohjoista Lappia myöten. Sinitiaiset ovat hyötyneet lintujen talviruokinnan suosion kasvusta, linnunpönttöjen innokkaasta asentamisesta ja ilmaston lämpenemisestä.
Vasikkasaressa sinitiaisen voi nähdä sujahtavan Komendantin talon tiiliseinän koloihin.