Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) on kuuman kesäpäivän lintu, joka elää paahteisilla metsäaukioilla tai niitynreunoilla. Se tarvitsee pesäpaikaksi tiheitä ruusupensaita, katajia tai risukasoja. Se saalistaa tolpan huipussa tähystäen kookkaita hyönteisiä ja nappaa tilaisuuden tullen sisiliskon tai sammakon.
Pikkulepinkäinen saapuu Suomeen usein vasta kesäkuun alussa, ja muuttaa syksyllä jo syyskuussa. Korealla pikkulepinkäiskoiraalla on musta rosvonaamari, siniharmaa päälaki ja punaruskea selkä. Naaras ja lentopoikaset ovat ruskeansävyisiä.
Lepinkäiset ovat petolintumaisia yksineläjiä. Ne eivät liiku parvissa, paitsi poikue loppukesällä. Pikkulepinkäinen ei ole kaupunkilintu, se pesii syrjäisillä paikoilla. Niitä näkee Viikin laitumien reunoilla ja Vallisaaren viereisen Kuninkaansaaren linnoituksen niityllä.
Isolepinkäinen eli lapinharakka (Lanius excubitor) on Helsingissä puhtaasti talvilintu. Se pesii pohjoisen soilla. Viikissä on joka talvi yksittäinen lapinharakka, lokakuusta huhtikuulle. Lintu on helppo nähdä kun se tähystää pellon laidalla puun latvassa.
Talvisin lapinharakka syö pikkunisäkkäitä ja lintuja, joita se varastoi pensaan oksanhankaan. Suurin osa lapinharakoista muuttaa, mutta muutama jää talvehtimaan.