Palokärjen (Dryocopus martius) jäljiltä maastossa näkyy voimakkaasti hakattuja kantoja ja puuntyviä, joista se on etsinyt kovakuoriaisten toukkia tai hevosmuurahaisia. Isoin tikka jättää linnuistamme eniten jälkiä metsämaisemaan.
Tämä näkyy myös korkealla petäjän kyljissä mustina pesäkolon aukkoina. Vanhoissa männyissä palokärjen iso pesäkolo voi säilyä ammottamassa vuosikymmeniä. Kallahden männiköissä vanhoissa palokärjenkoloissa pesii niin telkkä kuin pehmeästi kujertava uuttukyyhky. Kottaraiset pesivät pienemmissä käpytikan koloissa.
Itse palokärki on näkyvä lintu, joka huutaa lentäessään surumielisesti krykrykry, ja laskeuduttuaan klee. Mustan jättiläistikan pää on punainen; koiraalla koko päälaki, naaraalla vain niska.
Etenkin syys- ja talviaikaan, kun nuoret tikat kiertelevät, palokärki on näkyvä ja kuuluva kaupunkimetsissämme. Pesiviä palokärkiä on kaupungissa vähän, koska useimmat metsäalueet ovat tähän tarkoitukseen liian pieniä.
Kuva Jussi Helimäki.