Vasikkasaaren vaiheet
Calvholmen ja Kalfholm olivat Vasikkasaaren ensimmäisinä niminä 1600-luvun puolivälin kartoissa, jolloin se kuului Santahaminan kylään. Nimi viittaa siihen, että sitä on käytetty laitumena, kuten lukuisia muitakin saaria Helsingin saaristossa. Vasikkasaaren historia jakautuu karkeasti kolmeen vaiheeseen: Venäläisten Vasikkasaareen (1853-1918), Suomen puolustusvoimien Vasikkasaareen (1918-1946) ja kesämajakauteen (1946-), jotka on esitelty tarkemmin alla.
1700-luvulla Vasikkasaari oli vielä mukana Suomenlinnan linnoitussuunnitelmissa, mutta näitä suunnitelmia ei koskaan toteutettu.
Venäläisten Vasikkasaari
Venäjän armeija alkoi rakentaa varastopaikkaa Vasikkasaareen Krimin sodan aikoihin, miltä ajalta Vasikkasaaren tiilirakennukset ja kivirakennelmat ovat peräisin.
Vuonna 1863 saareen siirrettiin venäläisten toimesta hirsimakasiineja Korkeasaaresta, Mustikkamaalta ja Taivallahdesta. Varastoalue saaren keskellä aidattiin kivimuurilla. Muurin päälle oli rakennettu vartiomiehille lankuista vartiosillat, joita pitkin kävelemällä vartiointi tapahtui. Vuonna 1870 saaren laelle valmistui iso tiilinen vartiotalo, ”komendantintalo”.
Ensimmäisen maailmansodan aikana varastoja laajennettiin. Suurin osa Venäjän laivastosta oli sodan aikana Helsingissä, joita varten saaren itäosaan nousi kolme suurta ja kaksi pienempää polttoainesäiliötä, ja niille höyrykäyttöinen pumppuhuone. Vasikkasaareen rakennettiin myös neljä pienehköä pikatykin patteria, jotka muutettiin vuonna 1915 ilmatorjuntapattereiksi.
Venäläisajasta on jäänyt saaren länsirannan kallioon hakattu teksti ”1898 byl v karau I. Sidorov” (1898 olin vartiossa I.Sidorov).
Muistona tuosta ajasta saareen jäi myös elämään monia kasveja, jotka luetaan venäläistulokkaisiin. Idänhierakka ja idänsara kasvavat kalliorinteessä vartiotuvan alapuolella.
Suomen puolustusvoimien Vasikkasaari
Vasikkasaaren varastoihin jäi paljon Venäjän sotatarvikkeita, jotka siirtyivät Suomen valtion hallintaan vuonna 1918. Saaressa oli sotilaiden vartioyksikkö.
Vasikkasaari tuhoutui perusteellisesti räjähdyksessä 8. helmikuuta 1919. Suuri naftasäiliö räjähti ja syttyi palamaan, ja sen jälkeen saaren ammusvarastojen ammuksia räjähteli. Räjähdys kuului Tallinnassa ja Heinolassa asti.
Paikalla oli viisi vartiosotilasta, jotka säilyivät kuin ihmeen kaupalla hengissä, vaikka joutuivat sairaalahoitoon. Sotilaita loukkaantui Santahaminassa asti, kun ikkunoita paiskautui Santahaminan kasarmeissa sisään. Ikkunoita hajosi Suomenlinnassa, Katajanokalla, Kaivopuistossa ja kauempanakin.
Räjähdyksen syy jäi tuntemattomaksi. Teorioita oli useita mukaan lukien tahallinen tuhotyö ja varastamisen jälkien peittäminen. Lisäksi Suomenlinnassa edelleen punavankeina olevat elättelivät toiveita heitä vapauttamaan tulleista bolsevikeista.
Vasikkasaaren puiset rakennukset hajosivat räjähdyksessä täysin. Myös tiilinen vartiomiesten talo hajosi. Huono onni jatkui, kun huhtikuussa suuri määrä öljyä valui mereen ja vartioinnin laiminlyönnistä tuli oikeusjuttu armeijan sisällä. Öljyä kerättiin merestä Kauppatorinkin rannassa.
Vasikkasaaren käyttö oli räjähdyksen jälkeen vähäistä.
Kesämajoja vuodesta 1946
Keväällä 1945 SKDL eli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto kysyi puolustusministeriöltä kesänviettopaikkaa Santahaminasta meren rannalta. Aluksi siihen ei suostuttu, mutta lopulta saari saatiinkin vuokralle vuonna 1947 merivoimien vastusteluista huolimatta.
Saaressa asui kaksi puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvaa perhettä ja siellä oli suuri naftasäiliö. Oli erikoista, että puolustusvoimien hallussa oleva saari avautui siviilien käyttöön. Samantapaisia kesäsiirtoloita syntyi muillekin armeijan saarille: Itä-Pihlajasaari vuokrattiin Virkamiesliitolle, Posti- ja Lennätinlaitoksen henkilökunnan käyttöön tuli Villingin eteläpuolen Louesaari (Trutholm).
Vuonna 1953 osa Vasikkasaaresta vuokrattiin Valtion Virkailijain Liitto ry:lle. Näiden kahden alueen välille rakennettiin aita. 1960-luvun alussa Vasikkasaaressa oli 172 kesämajaa, niistä suurin osa SKDL:n alueella.
Saari oli puolustusvoimilta vuokrattuna, ja saareen pääsy oli sallittu vain mökkiläisillä ja heidän vieraillaan.
Helsingin kaupunki hankki Vasikkasaaren omistukseensa vuonna 1963. Kaupunki halusi tyhjentää saaren kesämajoista. Majojen omistajat kääntyivät puolustusministeriön puoleen, että se osoittaisi heille uuden saaripaikan. Sellaiseksi saatiinkin ulkomerivyöhykkeen Handskholmen Eestiluodon koillispuolelta. Useita kesämajoja hinattiin vesitse ”Hanskaan”, ja armeija lainasi kuljetuksiin suurta lauttaa. Kuusi mökkiä kuljetettiin Lammassaareen ja muutama Satamasaareen.
Kaupunki antoi pidennystä invalidien ja vanhojen ihmisten vuokrasopimuksiin ja antoi lopulta heidän jäädä Vasikkasaareen. Vasikkasaaressa on nykyään 51 mökkiä.
