citynature.eu

Piritan jokilaakso

Rehevää vihreyttä joen rannalla

Pirita, kuva: Tallinna Keskkonnaamet
Vuonna 1957 perustetun suojelualueen pinta-ala on 703 hehtaaria. Siihen kuuluvat Piritan jokilaakso, laakson tasanteet, paljastumat ja erilaiset kasvistot. Piritan joen alkulaakson tasanteilla kasvaa 150–200-vuotiaita männiköitä. Alueella on myös vanha Kloostrimetsan suo, jonka pinta-ala on 20 hehtaaria, ja josta on ihmistoiminnan vuoksi muotoutunut mustikka-multasuo. Suojelualue on tärkeä nisäkkäiden liikkumisalue.

Kasvupaikkojen monipuolisuus on luonut edellytykset suurelle lajimäärälle. Alueella kasvaa noin 650 kasvilajia ja siellä on havaittu yli 120 lintulajia. Alueen kasveista monet ovat suojeltuja, kuten niittylaukkaneilikka, ahokylmänkukka, leveälehtikämmekkä, yövilkka ja lehtoneidonvaippa. Alue on tärkeä kesäinen ruokailupaikka lepakoille.

Pohjois-Virossa Piritan jokilaakso on alueelle tyypillinen jokilaakso. Tyypillisiä piirteitä joen alajuoksulla ovat syvyys, suuri korkeusero, matala ja runsaasti siirtolohkareita sisältävä uoma, kapea tulvatasanko ja tasanteet laakson reunoilla. Joen vasemmalla rannalla on Lükatin paljastuma, jonka yläosa koostuu hiekkakivestä ja alaosa pääasiassa savesta.

Suojelualueen sisälle jäävät myös Tallinnan kasvitieteellinen puutarha ja Irun linnanmäki. Lähellä sijaitseva metsähautausmaa on useiden huomattavien virolaishenkilöiden viimeinen leposija. Hautausmaalle on haudattu muun muassa Eduard Vilden, Konstantin Pätsin, Lydia Koidulan, Anton Hansen Tammsaaren, Paul Keresin, Raimond Valgren ja Georg Otsin.

Menu
Map