Piritan alue on tunnettu 1900-luvun alusta alkaen lomailu- ja hoitopaikkana. Siellä on dyynejä ja lajirikkaita lehtipuupuistoja. Jokilaakson terasseilla kasvaa 150–200-vuotiaita männikköjä. Maaston monipuolisuus on luonut edellytyksen suurelle lajimäärälle. Alueelta löytyy useiden suojeltujen kasvilajien, kuten niittylaukkaneilikan, ahokylmänkukan, leveälehtikämmekän, yövilkan ja lehtoneidonvaipan kasvupaikkoja.
Piritan joen alasuiston laakson suojelualue luotiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Nykyinen luonnonsuojelualue luotiin vuonna 1999. Suojelualueelle jäävät myös Tallinnan kasvitieteellinen puutarha (perustettu 1961) ja Irun linnanmäki, jossa sijaitsi 600−400 -luvuilla eKr. muinaisvirolaisten linnoitettu asuinpaikka. Linnanmäkeä pidetään Kalevipojan syntymäpaikkana. Samassa paikassa sijaitsi 400–1000 -luvuilla jKr. linnoitus, joka hylättiin, kun Tallinnaan perustettiin Toompean linnoitus. Lähellä sijaitseva Irun paljastuma on todennäköisesti Viron edustuksellisin obolifosforiittipaljastuma.
Pietari Suuren merilinnoituksen aseman nro. 12 rakentamisesta on säilynyt 3 km maanalaisia yhdystunneleita, joiden valumatunnelin suu, ns. Irun luola, on nähtävissä linnanmäestä pohjoiseen Narvan tien varrella. Lisäksi on säilynyt raskas haupitsiasema Kosella, joka on maanpintaan kaivettu useita huoneita sisältävä betonisuoja.