Kangassinisiipi ja ketosinisiipi (Plebejus argus ja Plebejus idas)
Kangassinisiipi ja ketosinisiipi muistuttavat niin paljon toisiaan, että lajien sekoittaminen keskenään ei ole mikään häpeä. Siipien yläpinnan väritys on sinisiiville tyypillistä koiraan heleänsinistä ja naaraan ruskeaa; tosin ketosinisiipinaaraalla on usein sinistä väriä ruskean joukossa.
Parivaljakko on myös sikäli samasta puusta veistetty, että niitä tapaa hyvin samanlaisilta paikoilta, kangasmetsien valoisilta paikoilta, kuten metsäteiden ja polkujen varsilta sekä rämeiltä ja kuivilta niityiltä. Keskikesäisellä kuumalla hiekkatiellä haihtuneen lätäkön jäljiltä kostea maa vetää näitä pieniä päiväperhosia puoleensa kuin magneetti. Vaikka kukatkin kelpaavat, kosteasta maasta ne saavat mineraaleja, joita medessä ei ole.
Paljon oudompi kuin kangas- ja ketosinisiiven ruokailutavat on niiden elinkierto. Varpuja ja palkokasveja syövä toukka houkuttelee muurahaisia tarkoitusta varten kehittyneistä rauhasistaan erittyvällä sokeri- ja aminohappopitoisella nesteellä. Muurahaiset suojelevat vastineeksi nestepisaroista toukkaa vihollisilta ja hullaantuvat siitä lopulta niin, että kiikuttavat sen pesäänsä. Siellä sinisiipitoukka käyttää tilannetta härskisti hyväkseen ja muuttuu kasvissyöjästä lihansyöjäksi; se ravitsee itseään muurahaisen jälkikasvulla. Muurahaiset päästävät, ihme kyllä, harmilliseksi käyneen vieraansa häipymään omille teilleen, kun perhonen on aikuistunut.