Majavalla on litteä häntä, joka on lyhyiden ja harvojen karvojen peitossa. Majavalle tunnusomaista on takajalan toisen varpaan kahtia halkeaminen. Majava käyttää näitä kynsiä turkkinsa sukemiseen. Majavalla kuluukin turkin hoitamiseen enemmän aikaa kuin ravinnon etsimiseen.
Majavan suosimia elinalueita ovat hidasvirtaiset vesistöt, joiden rannalla kasvaa lehtipuita. Näihin vesistöihin se rakentaa veden tason nostamiseen itse kaatamistaan puista ja mudasta vahvoja patoja ja aiheuttaa usein vahinkoa ympäröivälle luonnolle. Majavat rakentavat oksista pesän tai rakentavat pesäkolon jyrkkään rantakallioon. Pesän suu on aina vedenpinnan alapuolella, minkä vuoksi ilma majavan pesässä on ummehtunutta. Yhdessä pesässä elävät yleensä aikuiset sekä edellisen ja sitä edeltäneen vuoden poikaset.
Majava on kasvissyöjä, syöden kesällä heinäkasveja (nokkonen, ruoko, angervo, vadelma jne.) ja talvella lehtipuiden kuorta ja nuoria oksia.