Kultarinta (Hippolais icterina) on parhaita laulajiamme. Sen kimeä, voimakas laulu on erittäin vaihtelevaa lavertelua, jossa on kiihkeän pingottunut poljento. Laulajan tunnistaa kumiankan puristelua muistuttavista teemoista sekä lauluun kuuluvista matkinnoista: räkättirastaan räksytys, haarapääskyn tirskutus ja käenpiian jankutus. Laulu on niin kiihkeää, että kuulostaa kuin useat äänet soisivat samanaikaisesti. Laulu muistuttaa viita- ja luhtakerttusen laulua, mutta kultarinta istuu aina korkealla lehtipuun latvuksessa laulamassa ja laulaa vain päivällä.
Kultarinta pesii korkealle lehtipuun tiheään lehvästöön. Sen näkeminen edellyttää tähyilyä ylös latvuksiin. Kultarinta on kuin iso kirkasvärinen pajulintu, jolla on pitkä nokka. Laulavalta kultarinnalta näkyy oranssi kita.