citynature.eu

Harmaahaikara

Ardea cinerea

Harmaahaikara, kuva Antti Koli.
Menu
Map
Harmaahaikara (Ardea cinerea) on kalansyöjä. Se seisoo liikkumatta rantavedessä ja keihästää varomattoman kutusärjen salamannopeasti. Sammakkokin kelpaa.

Euroopassa yleisin ja levinnein ja ainoa pysyvästi Pohjois-Euroopassa elävä haikara. Aikuisen höyhenpeitteessä on tasaisesti vaaleanharmaan, valkoisen ja mustanharmaan sävyjä; pää on vaaleahko, musta silmäjuova ja töyhtö niskassa. Vahva terävä nokka ja pitkä, usein sisäänvedettykaula.

Pesä on kuohkea, harva ja alaspäin käännetyn kartionmuotoinen. Lento on voimakas, siiveniskut raskaita, tasaisen tummat siivet kaartuvat vahvasti alaspäin ja pää on painettu selkää vasten (kurjilla ja kattohaikaroilla on kaula lennossa suorana).

Koostaan huolimatta voi jäädä helposti huomaamatta, kun vaanii liikkumattomana kaislikossa tai rantakivien välissä tai seisoo puun latvassa. Syö kaloja, vesieläimiä ja hyönteisiä.

Pesii yhdyskunnissa metsissä puiden latvoissa. Rakentaa pesän korkeaan puun latvaan lajikumppaneiden läheisyyteen. Muodostavat yhdyskuntia, joissa voi pesiä muitakin lintulajeja. Poikaset kuoriutuvat avuttomina, pääsevät jaloilleen vasta puolen kuukauden kuluttua.

Harmaahaikarat lähtevät syksyisin pitkälle muuttolennolle Lounais-Afrikkaan. Linnut lähtevät pitkän matkan vuoksi jo syyskuussa. Ne ovat keväisin ensimmäisiä palaajia, saapuen usein jo maaliskuun lopulla. Tuolloin vesistöt ovat usein vielä jäässä ja lintujen on vaikea tulla toimeen.