Sudenkorentojen vartalo on pitkä ja hoikka, niillä on neljä pitkää siipeä ja suurisilmäinen pää. Sudenkorentojen vartalo on yleensä on kirkkaanvärinen, usein vihreän tai sinisen kirjava. Sudenkorentojen tuntosarvet ovat pieniä ja huomaamattomiä. Siivissä on pienten membraanien tiheä verkko. Siipien etureunan kärjessä on siipipiste, joka toimii lennossa vakauttajana eikä anna ohuen siiven vavahdella.
Sudenkorennot viihtyvät vesistöjen läheisyydessä, minkä vuoksi sudenkorentojen määrää voidaan käyttää ympäristön indikaattorina, joka antaa tietoa vesistöjen tilasta. Kaikki sudenkorennot käyttävät ravinnokseen vain toisia hyönteisiä. Hyönteisiä metsästetään lennossa: saaliina ovat usein kaksisiipiset, pistiäiset, perhoset ja vesiperhoset. Saaliiden koko riippuu suuresti sudenkorennon omasta koosta.
Virossa sudenkorentoja on rekisteröity 57 lajia. Tallinnassa lajirikkaimmat paikat ovat Ülemistejärven ja Pääskülan rämeen lähialueet (17 lajia). Myös Paljassaaren suojelualueella on runsaasti sopivia elinpaikkoja (lätäköitä, lampia ja umpeen kasvaneita järviä) sekä toukille että aikuisille yksilöille. Paljassaaressa esiintyy 16 lajia sudenkorentoja. Runsain hentosudenkorento on okatytönkorento ja aitosudenkorennoista dominoi etelänukonkorento.
Tallinnassa esiintyy III suojelukategorian lajeista kolme: lummelampikorento, sirolampikorento ja täplälampikorento.