citynature.eu

Vesilisko

Triturus vulgaris

Manteri, kuva Helsingin kaupungin aineistopankki, Jarmo Saarikivi.
Menu
Map
Vesilisko on pieni 8…11 cm pituinen salamanterieläin, jolla on pitkä häntä, joka muodostaa puolet ruumiin pituudesta. Vesiliskolla on oliivinruskea selkä ja kellertävä vatsapuoli, jossa on tummia pilkkuja, jotka muodostavat erilaisia kuvioita. Eläimen nahka on sileä tai rakeinen.

Viihtyy varjoisissa ja kosteissa paikoissa, aktiivinen yöllä. Joskus sateen jälkeen voi vesiliskon nähdä liikkumassa myös päivällä. Yleensä ne piiloutuvat päiväksi lahonneeseen kantoon, kaatuneen puun kuoren alle tai muihin piilopaikkoihin.

Vesiliskot saalistavat ravinnokseen tuhatjalkaisia, kastematoja ja muita hyönteisiä, mutta vedessä eläessä sen ravinto on aivan toisenlaista – silloin tärkeintä ravintoa ovat sääskien, sudenkorentojen ja sukeltajien toukat, nilviäiset, kalojen mäti ja sammakon kutu.

Vesilisko on lokakuusta alkaen talviunessa. Vesilisko siirtyy heräämisen jälkeen maaliskuun lopulla tai huhtikuussa veteen, mieluiten mataliin tai lämpimiin lampiin, järviin, ojiin tai puroihin.