Vesisiippa on suhteellisen pieni, lyhytkorvainen lepakko, jonka selkäpuoli on vaalean- tai punaruskea, vatsapuoli harmaanvalkoinen, korvat ja lentokalvo ovat ruskeita. Siivet ovat leveitä.
Vesisiippa on yksi yleisimmistä ja runsaimmista lepakkolajeista, jonka elin- ja ruokailupaikkoja ovat pääasiassa vesistöjen ympäristö ja puistonmaiset alueet.
Vesisiippoja voi kesäöisin nähdä lentämässä kaikenlaisten vesistöjen – jokien, lampien ja järvien – yllä. Ne saalistavat ruokaa vain muutaman kymmenen sentin korkeudella vedenpinnasta ja pysyttelevät lähekkäin, usein suurissa ryhmissä.
Lepakot hakeutuvat päivisin suojaan puiden onkaloihin. Vesisiipat viettävät talven talviunessa. Vesisiipat kokoontuvat talvehtimispaikkoihin – yleensä suuriin luoliin, joita ihminen ei käytä –jo syyskuun lopussa ja lähtevät sieltä maalis-huhtikuussa, kun hyönteisten lento alkaa.
Vesisiippa on rauhoitettu laji (II suojelukategoria virolainen luokitus).
Virossa on rekisteröity yli 65 lajia nisäkkäitä, niiden joukossa on 14 lepakkolajia. Virossa on lepakoita n. 500 000 yksilöä. Niiden merkittävimmät elinalueet Tallinnassa ovat Kadriorgin puisto, Piritan jokilaakso, Rakun järvet, Ülemistejärven ympäristö, Astangu ja Rocca al Mare.