Väriltään isolepakko on selästä tiiliskivenruskea, vatsan alta vaaleanbeige, niiden korvat ja lentokalvo ovat tummanruskeat. Nuoret ovat kokonaan tummanharmaat.
Isolepakon asuinpaikkoja ovat suuremmat puistot ja puutarhat, joissa kasvaa vanhoja ja korkeita lehtipuita. Saalistavat pääasiassa suurempia hyönteisiä – saksanturilaita ja juhannusturilaisia sekä perhosia. Isolepakkojen lento kestää lyhyen ajan ilta- ja aamuhämärässä. Päivällä etsivät varjoa korkeiden lehtipuiden ontoista rungoista.
Isolepakot ovat rauhaa rakastavia eläimiä, jotka eivät siedä häirintää. Isolepakko on verrattain harvinainen ja rauhoitettu laji. Laji on uhanalainen sen asuin- ja piilopaikkojen katoamisen vuoksi. Isolepakko on suhteellisen harvinainen ja on rauhoitettu lajirauhoitettu laji (II suojelukategoria virolainen luokitus).
Virossa on rekisteröity yli 65 lajia nisäkkäitä, niiden joukossa on 14 lepakkolajia. Virossa on lepakoita n. 500 000 yksilöä. Niiden merkittävimmät elinalueet Tallinnassa ovat Kadriorgin puisto, Piritan jokilaakso, Rakun järvet, Ülemistenärven ympäristö, Astangu ja Rocca al Mare.