Kimalaiset ovat levinneet pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä, jossa ne ovat hyvin tärkeitä puutarha- ja peltoalueiden ja luonnonvaraisten kasvilajien pölyttäjiä. Samalla elinalueella viihtyvien kimalaislajien määrä on tärkein niittyelinympäristöjen pölyttäjien laadun arvioinnissa.
Kimalaislajien määrä on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on viimeisen puolen vuosisadan aikana voimakkaasti vähentynyt ja jotkut lajit ovat paikoittain kuolleet sukupuuttoon. Syynä pidetään luonnonvaraisten elinympäristöjen häviämistä ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä.
Kimalaisilla on myrkkypiikki ja vaaratilanteessa ne hyökkäävät raivokkaasti. Toisin kuin tarhamehiläinen, kimalainen ei kuole piston jälkeen ja voi puolustaa itseään toisenkin kerran. Piikillä varustettuja ovat kuitenkin vain kuningatar ja työläiset, jotka muodostavat suuren osan yhdyskunnasta. Kuhnurit ovat täysin piikittömiä ja vaarattomia.
Eniten kimalaisia on Tallinnassa Mäeküla-Astangu-Kadakan alueella (18 lajia). Lajirikkaita paikkoja ovat myös Pääskülan räme, Rocca al Mare (17 lajia) ja Paevälja. Yksilömäärän puolesta runsaimmat alueet ovat suuret luontoalueet kuten Astangu, Merimetsa ja Paevälja.