Ruskosammakko (Rana temporaria) eli sammakko tai tavallinen sammakko on yleisin Suomen sammakkoeläimistä. Se elää kaikenlaisissa ympäristöissä, kunhan lähettyvillä on sopiva kutulammikko, jollaiseksi kelpaa myös oja tai kalliolätäkkö.
Kaupungin keskustaa lähimpänä oleva sammakkoesiintymä on Harakan saarella. Mantereella keskustan lähimmät sammakot kutevat Laakson sairaalan kalliolammikoissa.
Kuturyppäässä on toistatuhatta munaa. Kutu tapahtuu huhtikuun puolivälissä. Nuijapäät syövät kasviravintoa. Ne kehittyvät maalle nouseviksi pikkusammakoiksi heinäkuussa. Sammakko on rauhoitettu.
Viitasammakko (Rana arvalis) on rantaniittyjen ja merenlahtien laji, joka suosii kosteikkoympäristöjä. Laji on vaikea tunnistaa ja sen levinneisyydestä ei ole ollut kovin tarkkaa käsitystä. Helsingissä sitä esiintyy Vanhankaupunginlahdella, Laajasalossa, Uutelassa ja Sipoon liitosalueen lahdilla.
Sen kutuaika on toukokuun alussa, vähän sammakkoa myöhemmin. Viitasammakon kutuääni on pulinaa, kuin pullo painettaisiin veteen. Sammakon kutuääni on puolestaan matalaa mouruamista. Kutuääni on viitasammakon varma tuntomerkki.
Muuten sen tunnistaminen vaatii tarkkuutta: se on tavallista sammakkoa pienempi, sen vatsapuoli on tavallisesti tasaisen vaalea, ja sen jalassa varpaan vieressä oleva niin sanottu metatarsaalikyhmy on iso ja kova. Viitasammakko on rauhoitettu.
Kuolleen viitasammakon tunnistus, kuva Eero Haapanen.